Jäsensivuille kirjautuminen: TUNNUS SALASANA

Kaikenmaailman dosentit, mirkut ja markut


Vuosi 2015 on saatettu päätökseen rakettien paukkeessa, uusi vuosi 2016 on jo käynnistynyt. Pitkät pyhät ja vapaat ovat taas tehneet tehtävänsä, energiaa pursuten voimme käydä ottamaan vastaan tulevan vuoden.


Pääministerin moitteet siitä että ”kaikenmaailman dosentit” vain kieltävät, eivät anna vaihtoehtoja, kertovat sen missä maa makaa edelleen. Hallituksen yksipuolinen kanta sanelee tahdit tälle vuodelle. Vaihtoehtoja on kuitenkin annettu kautta linjan. Eri tahot ovat esittäneet omia ehdotuksiaan taloustilanteen kohentamiseen. Päivä päivältä tulee esiin uusia tietoja, tilastoja ja tutkimuksia, jotka osoittavat että Suomen tila, vaikka onkin tiukka, ei ole niin vakava kuin hallitus esittää.


Kysymys kuuluukin että miksi oma pääministerimme tukenaan hallitus, haluaa muodostaa maahan poikkeustilan. Pelkästään puheillaan. Kansa on säikytetty puolikuoliaaksi maalaamalla kauhukuvia, joiden todellisuuspohja on vähintäänkin kyseenalainen.


Tosiasia on se, että ei Suomessa tule toimeen Bangladeshin tai Puolan palkoilla. Emme me niiden maiden kanssa voi työvoimakustannuksissa kilpailla. Lomat ja vuorolisät kompensoivat sitä, että olet töissä silloin kun useimmat meistä ovat vapaalla. Pakkolait kertovat jotain niiden suunnittelijoiden asenteesta. Ikään kuin sairastuminen olisi oma valinta ja laiskuutta? Palkka, jolla tulee toimeen, on ahneutta, saavutettu ”etu” josta pitää luopua. Mutta kenen hyväksi? Suomessa on käytössä lomautukset, jotka ovat yhtä kuin palkan alennus. Ne vain ovat voimassa määräajan ja niitä kompensoidaan työttömyyspäivärahalla. Toimeentulo on turvattu. Tämä vain ei riitä hallitukselle.


Tällaiset radikaalit muutokset, tulevat ne sitten pakkolakeja säätämällä tai pikkuhiljaa työpaikka tai toimiala kerrallaan, koskevat meitä kaikkia. Pahat tavat, heikennykset, käytännöt. Työntekijöiden ainoa keino taistella heikennyksiä vastaan on joukkovoima.
En halua maalailla turhaan piruja seinille. Mutta monelle meistä on tullut tutuksi viime vuosina YT-neuvottelut, sanelupolitiikka, työajoilla kikkailu. Alamme on ollut murroksessa vuosia, me virkailijat olemme kantaneet siitä johtuvat seuraukset. Työmme on kuitenkin edelleen asiantuntijatyötä. Edelleen tarvitaan myös meitä ihmisiä, suomea puhuvia, ammattinsa osaavia ja asiakkaansa tuntevia virkailijoita.


Me tiedämme mitä työmme meiltä vaatii. Työmme arvostus lähtee meistä itsestämme. Haluammeko olla vain ”kaikenmaailman mirkkuja ja markkuja” vai arvostettuja ammattilaisia. Emme voi odottaa että meitä arvostetaan, jos itse suostumme kuuntelemaan kuinka kannattamatonta työmme on ja mennen tullen suostumme kaikkiin heikennyksiin joita meille esitetään. Joustoa tarvitaan, mutta jousto on joustoa vain kun se on molemminpuolista. Meillä on yhteinen vastuu siitä, että työmme ehdot pysyvät reiluina, kukaan ei pärjää pidemmän päälle ajattelemalla vain omaa tonttiaan, omaa napaansa ja omaa toimenkuvaansa. Yhdessä olemme vahvoja.


Parempaa vuotta 2016 toivottaen,


Anita Hellman
Mailin puheenjohtaja